Ajatuksia Itsenäisyyspäivästä 2014

Itsenäisyyspäivän ajatuksia - lyhennelmä puheestani

 

Pitkään ja hartaasi mietin mitä sanoisin Lions Club Helsinki / Vuosaaren järjestämässa Itsenäisyyspäivän juhlassa. Klubi on järjestänyt vastaavat juhlalisuudet jo yli 40 vuoden ajan.

 

Olen viime aikoina kuunnellut ajatuksella Kuudes joulukuuta -laulun sanoja.

 

”Vielä vapaa on ja itsenäinen maamme,

Se on sitä, vuoksi suuren urheuden,

Nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme,

Kiitos teidän, se on sinivalkoinen.”

 

Mieleni herkistyi jo Suomen lipun saapuessa juhlasaliin. Sydänalassa jyskytti. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä suuremman vaikutuksen Suomen lippu saa aikaan.

 

 

Mitä nuoret ajattelevat itsenäisyydestämme?

Ymmärrettävästi nykynuorilla on vähemmän kosketuspintaa sotiin tai itsenäisyytemme alkuvuosiin. Monen nuoren lähellä ei ole enää isovanhempia, jotka kertoisivat henkilökohtaisesti sodan kauhuista tai itsenäisen Suomen alkutaipaleesta. Monille nuorille korkeatasoinen koulutus, terveydenhuolto,

hyvinvointi ja kansainvälisyys ovat itsestään selvyyksiä.

 

Kysyin muutamilta lapsilta ja nuorilta mitä Suomen itsenäisyys merkitsee heille. Kiteytetyt vastaukset olivat seuraavanlaisia:

 

-  Itsenäisyys on sitä, että Suomen ei tarvitse totella muita

   maita

-  Itsenäisyys on oikeus, jonka olemme saaneet Suomeen.

-  Itsenäisyys on omista asioista huolehtimista,

   riippumattomuutta sekä vapautta.

-  Täällä Suomessa, voimme olla iloisia siitä, että meillä on

   itsenäisyys

 

Heitin saman kysymyksen ulkomailla opiskelleelle, nyt vähän yli nelikymppiselle nuorelle naiselle, ja hän vastasi Itsenäisyyttä koskevaan kysymykseeni seuraavasti:

 

”Aiemmin en ole juurikaan itsenäisyyttä pohtinut. Se on tuntunut jotenkin itsestään selvältä ja lähes 100 vuoden takaiset tapahtumat ovat tuntuneet kovin kaukaisilta. Sodassa olleet isoisäni ovat kuolleet jo parikymmentä vuotta sitten.

Ajattelutapani muuttui kun löysin elämänkumppanikseni miehen, jonka kotimaassa soditaan säännöllisesti. Miltä tuntuu, kun oman kansan ja maan olemassaolo ei olekaan itsestäänselvää? Kun oman maan armeija on koko ajan valmiudessa hyökkäämään tai puolustautumaan puolustaakseen oikeuttaan olla olemassa. Asepuku ja ase ovat lukitussa kaapissa kotona. Kun konflikti alkaa ja puhelu tulee, sinulla on 12 tuntia aikaa ilmoittautua palvelukseen.

Tai miltä tuntuu työskennellä vuosia kuoleman enkelinä, henkilönä joka menee perheiden koteihin kertomaan, että poikanne tai isänne on kaatunut. Miltä tuntuu vanhemmista, jotka saavat poikalapsen? Ihan ensimmäiseksi kirpaisee - tämä poika joutuu vielä sotaan, samoin kuin isä itse ja tämän isä.

Maailmassa on paljon kolkkia, joissa itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys ja

sota on arkipäivää. Olen viime vuosina yhä enemmän miettinyt ukkejani ja

heidän ikätovereitaan, jotka taistelivat Suomen itsenäisyyden puolesta.

Ne mustavalkoisten valokuvien pojankasvoiset sotilaat olivat oikeita ihmisiä, lähes lapsia vielä. Heillä oli vanhemmat, sisaruksia, ystäviä. Koulu- ja työkavereita. Mietin sitä pelkoa ja urheutta, joka vallitsi sekä rintamalla että kotirintamalla. Mietin miltä kehossa ja sydänalassa mahtoi tuntua, kun he taistelivat isänmaan puolesta? Millaisia ajatuksia heidän päässään liikkui? 

Itselläni päällimmäiset tunteet ovat kunnioitus ja kiitollisuus. Olen syvästi kiitollinen, että saan elää maassa, jossa vallitsee rauha.”

 

Koskettavia ajatuksia!

 

Hyvät itsenäisyyden juhlijat

 

Ilman sotiemme veteraanien rohkeutta, peräänantamattomuutta ja pitkäaikaista

sitoutumista maamme rakentamiseen, emme eläisi nyt vapaassa isänmaassa.

 

Haluan kiittää kaikkia sotiemme veteraaneja kaikesta mitä he ovat tehneet

itsenäisen Suomen eteen.

 

Olen vakuuttunut, että he voivat olla ylpeitä siihen mitä he ovat saaneet aikaan

kansakuntamme kriittisillä hetkillä ja rauhanaikana.  

 

Toivotan Teille kaikille hyvää Joulun aikaa.

 

Tuomo Holopainen

Puheenjohtaja

Suomen Lions-liitto ry